Olipa kerran kolme vekkulia kissanpoikaa, joiden nimet olivat Tiina, Tintti ja Tommi. Ne olivat pörröisiä pikkuveijareita, aina valmiita huolettomaan hauskanpitoon.

Eräänä päivänä kissojen äiti oli kutsunut ystäviään kylään teelle, ja se halusi esitellä vierailleen siistejä pentuja. Niinpä äitikissa komensi Tiinan, Tintin ja Tommin yläkertaan kylpyyn.

Ensin äiti pesi Tiinan kuonosta hännänpäähän asti. Sitten se hinkkasi, kuurasi ja puunasi Tintin. Viimeisenä oli vuorossa vielä Tommikin.

Seuraavaksi äiti tarttui harjaan ja suki kaikkien turkit kiiltäviksi.

Lopuksi äiti kaivoi esiin kaikenlaisia epämukavia vaatekappaleita. Se puki valkoiset röyhelömekot Tiinalle ja Tintille, ja pellavahousut ja kauluspaidan Tommille.

Mutta voi kauhistus! Tommi oli taas kasvanut, eivätkä vaatteet mahtuneet sen päälle. Poing! Pari paidannappia kimposi irti. Äiti ei kuitenkaan antanut periksi. Se haki neulan ja lankaa ja ompeli paidannapit takaisin paikalleen. Lopuksi se solmi Tommin housut vyötäisille narunpätkällä.

Kun kissanpoikaset oli puettu parhaimpiinsa, äitikissa päästi ne hetkeksi ulos. Vaatteita ajatellen se ei ehkä ollut kovin viisas päätös, mutta äitikissa halusi valmistaa teeleipänsä rauhassa. ”Pitäkää itsenne siisteinä”, huusi äiti kissanpoikien perään. ”Kävelkää vain takatassuillanne ja pysykääkin poissa kuralammikoista!”

Tiina ja Tintti sipsuttivat pihapolkua pitkin hivenen epävarmasti takatassuillaan. Eikä aikaakaan, kun kumpainenkin kissatytöistä kompastui hameenhelmoihinsa ja tupsahti kuonolleen nurmikolle. Kun ne nousivat pystyyn, hameissa oli vihreitä tahroja.

”Kiivetään kiviaidalle istumaan”, ehdotti Tiina. Tytöt solmivat mekkonsa harteille ja hyppäsivät ylös aidalle yhdellä isolla loikalla. Tintin alushame tosin putosi nurmikolle.

Tommin housut olivat niin kiemuralla, että se ei onnistunut hyppäämään lainkaan. Tommi hivutti itsensä kiviaidalle askel askeleelta. Kun se viimein pääsi ylös, housut roikkuivat jo polvissa. Pari paidannappiakin oli singonnut maahan.

Tytöt yrittivät turhaan auttaa Tommia. Lopulta  poikaraukan hattukin putosi alas.

Samassa aidan toiselta puolelta kuului rytmikästä räpylöiden läpsyntää. Läps, läps, räpylä täps! Kolme valkoista ankkaa vaappui peräkanaa tietä pitkin. Roope, Rebekka ja Rosina Ankkanen olivat matkalla lammelle. Läps, läps, räpylä, täps!

Ankat pysähtyivät sievään jonoon kiviaidalle. Niillä oli hyvin pienet silmät, ja ne näyttivät vähän hölmistyneiltä.

Silloin ankat huomasivat maassa hatun ja alushameen. Rebekka ja Rosina vetivät ne päällensä. Tinttiä näky nauratti niin kovasti, että se putosi aidalta alas. Tiina ja Tommi kapusivat sisarensa luo. Sitä Tommin vaatteet eivät kestäneet: housut ja paita valahtivat maahan. Lopulta Tiinakin riisui epäkäytännöllisen mekkonsa pois.

”Kuulehan Roope”, sanoi Tintti yhdelle ankoista. ”Auta meitä pukemaan Tommille housut.”

Roope taivutti kaulaansa alaspäin ja tarttui nokallaan Tommin vaatteisiin. Mutta sen sijaan, että olisi antanut vaatteet takaisin kissoille, se pukikin ne itselleen. Housut sopivat sille vielä huonommin kuin Tommille. Rosina ja Rebekka nappasivat tyttökissojen mekot itselleen.

”Oikein hyvää päivänjatkoa”, toivotti Roope ja ojensi räpylänsä ankkamarssiin. Rosina ja Rebekka seurasivat sitä pyrstöt keikkuen.

Kissat hämmästyivät niin, etteivät saaneet sanaa suustaan. Ne hyppäsivät aidalle katsomaan ankkojen vaapuntaa. Näky oli kieltämättä huvittava. Juuri silloin kissaäiti pisti päänsä ulos kotiovesta ja näki pentunsa istumassa kiviaidalla – turkit takussa ja ilman vaatteita.

«Kissanviikset! Minun vieraani tulevat hetkenä minä hyvänsä, ja te kolme olette hukanneet parhaat pyhävaatteenne“, äiti puhisi. Hän marssitti katraansa oikopäätä kotiin.

Äitiä hävetti kissanpentujen ulkonäkö niin, että se komensi Tiinan, Tintin ja Tommin lastenhuoneeseen koko vierailun ajaksi. Vierailleen se kertoi pentujen makaavan kipeinä sängyssä – mikä ei tietenkään ollut totta.

Itse asiassa se ei ollut lähelläkään totta, sillä kissanpennuilla oli keskenään aivan mahdottoman hauskaa – ja hauskanpidon äänet kuuluivat kyllä alakertaan asti, mikä tietysti hermostutti äitikissaa entisestään. Mutta se onkin jo kokonaan toinen tarina.

Roope, Rebekka ja Rosina Ankkanen sen sijaan marssivat vaatteineen hyvineen lampeen uimaan. Vaatteet putosivat tietysti heti veteen, koska niissä ei ollut nappeja. Ja niinpä nuo hölmöläiset etsivät Tommin pyhähousuja vielä yhä tänäkin päivänä.