Norsu vei sorsalle nahkan. Se oli norsun vaimon nahka, ja sorsa oli räätäli. Niin norsuilla on tapana: kun elämänkumppani kuolee, ne tallettavat sen nahkan, etteivät itse kuolisi ikävään.

– Tee tästä nahkasta kestävä kukkaro, norsu sanoi sorsalle, – jotta voin säilyttää siinä vaimoni valokuvaa. Minulla on vaimoa kovasti ikävä.

– Asia ymmärretty, lättäjalka räätäli sanoi ja laittoi neulansa viuhumaan.

Viikon kuluttua norsu meni kukkaroa noutamaan.

– Ei tullut kukkaroa, sorsa sanoi. – Tuli lippis.

– Mitä minä lippiksellä? Vanha tööttökärsä ihmetteli. – Tee vyö.

– Selvä on, pomo, virkkoi saraheinän mussuttaja ja teki vyötä käskettyä.

Tulipa norsu vyötä noutamaan.

– Ei tullut vyötä, sorsa narahti. – Tuli korvaläpät.

– Hullummaksi vain muuttuu, trumpettinokka päivitteli. – Korvaläppiä minä en tarvitse. Tee liivit.

– Asia hallinnassa, kelluva munalinko vakuutti ja pani saksiinsa liikettä.

Saapuipa norsu liivejään kyselemään.

– Ei tullut liivejä, kaakatti sorsa. – Tuli hiiskatin hyvä tennismaila.

– Voi hyvänen aika sinua! Vai tennismaila! Vanha syöksyhammas toitotti. – Inhoan tennistä. Tee uimahousut.

– Tapahtuu! Laattanokka naksautti ja viritteli mittanauhaansa. Kolmen päivän kuluttua norsu saapui uimahousuja noutamaan.

– Ei tullut housuja, sorsa ilmoitti. – Tuli teltta.

– Tulen hulluksi, kärsäniekka törähti. – Täällä on muutenkin riivatun kuuma. Teltassa sulaisin harmaaksi lätäköksi. Tee henkselit.

– Kernaasti, puolisukeltaja paukautti ja kelasi karhulankaa.

Tallusteli norsu henkseleitä hakemaan.

– Ei tullut henkseleitä, sorsa totesi. – Tuli kuumailmapallo.

– Odota täällä! norsu hihkaisi ja tömisti tiehensä.

Norsu palasi pian takaisin mukanaan iso vyyhti narua. Sorsan vanhasta pyykkikorista tehtiin matkustamo, ja se kiinnitettiin naruilla kuumailmapalloon. Kiviä sidottiin korin reunoille painoiksi ja koriin ladottiin kilokaupalla banaaneita. Sitten sytytettiin nuotio ja täytettiin pallo kuumalla ilmalla. Norsu kapusi koriin ja nousi pallollaan kohti korkeuksia. Siellä se lensi ja muisteli rakasta vaimoaan. Ilmapallosta norsu näki kaiken mitä pitikin: rehevän viidakon, savannin, mutaisen joen, sinisen taivaan ja tuoksuvan maan.

P.S.

Koska norsu ajatteli olevansa taivaalla paljon lähempänä vaimoaan kuin maan päällä, se lentää yhä. Jos näet norsun liitävän pilvien rajassa nahkapallollaan, huiskauta sille. Norsut eivät tule mistään niin iloisiksi kuin huiskuttamisesta.

Jos taas näet sorsan, älä huiskuta. Sorsat eivät säikähdä mitään niin paljon kuin huiskuttamista.

Mutta ennen kaikkea: katso eteesi, ettet liukastu banaaninkuoreen.