Maami Mustikka
Tässä on Maami. Maami on pikkuinen tyttö. Onneksi Maamilla on Isosisko, joka pitää Maamista huolta. Maami ihailee Isosiskoa: ”Isosisko osaa ajaa pyörällä! Jospa minäkin osaisin! Isosisko osaa sitoa kengännauhat! Jospa minäkin osaisin. Isosisko osaa laskea sataan! Jospa minäkin osaisin.”
Mutta Maami on pieni eikä vielä osaa ihan kaikkea. Onneksi Isosisko auttaa. Eräänä päivänä Isosiskon ystävä soittaa ovikelloa. ”Hei Isosisko. Mennäänkö mustikkaan?” kysyy Isosiskon ystävä.
Isosisko innostuu. Ottaa eväät. Laittaa sinisen takin päälleen ja ottaa ämpärinsä.
”Millaista mustikassa on?” kysyy Maami.
”Mukavaa”, Isosisko vastaa.
”Missä mustikka on?” kysyy Maami.
”Metsässä”, Isosisko vastaa. Sitten Isosisko kertoo, että metsässä on paljon, paljon mustikoita ja että he aikovat ystävän kanssa poimia ne kaikki.
”Ihan kaikkiko?” Maami kysyy.
”Ei”, Isosisko nauraa. ”Yhden me jätämme sinulle.”
”Onko se minun mustikkani?” Maami kysyy ja Isosisko vakuuttaa sen olevan. ”Joojoojoojoo. Se on sinun mustikkasi. Maamin mustikka.”
Voi miten Maamin tekisi mieli päästä mukaan! Maami laittaa kumpparit jalkaan. Maami ei ole koskaan ollut mustikassa vaikka Maamilla on kumpparit ja… ämpärikin! Vähän hiekkainen mutta hieno…
Isosisko ja Isosiskon ystävä ovat jo portilla kun Isosisko vilkaisee taakseen. Maami seisoo kumpparit jalassaan ja ämpäri kädessään ovella. Silloin Isosisko heltyy ja pyytää Maamin mukaan. Voi miten iloiseksi Maami tulee! Hän hyppelee koko matkan metsään. Hän hyräilee hypellessään ja miettii hyräillessään: Millaista metsässä mahtaa olla? Ja entä mustikat? Miten Maami löytäisi oman mustikkansa…
Metsä on suuri. Isosisko ja Isosiskon ystävä löytävät heti paljon mustikoita. Mutta Maami ei malta vielä etsiä omaansa. Ensiksi Maami tahtoo katsella metsää. Metsässä on paljon puita… Ainakin joulukuusia. Ja vastapuita. Ja lintupuita. Ja kaatuneita puita. Ja tuolipuita, joiden päällä voi istua. Ja pöytäpuita, joiden päällä voi pitää ämpäriä. Ja puita, jotka kasvavat kiinni toisissa. Ja puita, jotka kasvavat erillään muista.
Nyt Maami on tarkistanut puut. Nyt on kivien vuoro. Metsässä on karhukiviä, sienikiviä, poskikiviä ja piilokiviä, joita ei meinaa millään löytää… ja kiviä, jotka mahtuvat juuri sopivasti piiloon käsilaukkuun. Voi miten mukavaa metsässä on! Metsässä on puita ja kiviä ja Maami. Ja mustikoita! Maami muistaa. Nyt on mustikan vuoro! Nyt Maami tahtoo löytää oman mustikkansa.
”Mutta miltä mustikka oikein näyttää?”
Mustikka on… sininen ja pyöreä ja syödään maidon kanssa tai piirakassa tai sopassa ja laitetaan pakkaseen… Ahaa! Nyt Maami etsii mustikkaa… Mustikka on mennyt piiloon! Mustikka! Missä olet? Maami etsii ja etsii… Maami löytää mustikan!
Maami tahtoo näyttää mustikkansa Isosiskolle. ”Isosisko, Isosisko! Minä löysin mustikan!” Maami huutaa. Mutta Isosisko ei vastaa. ”Isosiskon ystävä, Isosiskon ystävä! Minä löysin mustikan. Minun oman mustikkani minä löysin!” Maami huutaa.
Mutta Isosiskon ystävä ei vastaa. Isosisko ja Isosiskon ystävä eivät ole enää täällä! Isosisko ja Isosiskon ystävä ovat keränneet ämpärit täyteen mustikoita ja lähteneet sitten kotiin! Nyt he istuvat kotona ja syövät mustikkamaitoa suut sinisinä. He eivät muista että Maami on vielä metsässä! He eivät muista, että Maamikin lähti mustikkaan… Nyt Maami on yksin metsässä.
Maamia pelottaa. ”Hui”, Maami sanoo. ”Hui ui.” Maami seisoo metsässä mustikka kädessään. Aurinko putoaa puiden taa. Maamia paleltaa.”Hui”, Maami sanoo. ”Hui ui.”
Mutta silloin nousee kuu ja valaisee sekä Maamin että mustikan. Ettekä ikinä arvaa mitä Maami näkee! Maami näkee pienen sinisen oven. Maami avaa oven. Maami menee ovesta sisään. Nyt Maami on mustikassa!
Täällä on… sinistä, vähän ahdasta, lämmintä… hieman unettavaa.
Nyt Maami nukkuu ja näkee sinisiä unia…
”Mmm…”, Maami huokaa unissaan. ”Mustikassa on mukavaa.”
Mitäpä luulette, jäikö Maami mustikkaan? Ei, ei niin. Ei jäänyt. Aamulla Maami heräsi ja avasi pienen sinisen oven ja venytteli. Sitten hän käveli suoraan keittiöön.
”Ohhoh!” sanoi Isosisko. ”Onpas sinulla siniset huulet ja siniset kädet! Ja sininen pää ja siniset jalat ja sininen massu!”
”Ni-in!” sanoi Maami iloisena. ”Minä olin mustikassa!”
Ja niin toden totta olikin. Maami oli mustikassa. ”Ja minun nimeni ei ole mikään Maami. Minun nimeni on Maami Mustikka!”
Sen pituinen se.
