Hulda kulta, luetaan iltasatu!

Kirjoittanut Markus Majaluoma

Kuvittanut Markus Majaluoma

h1

Tässä ovat Hulda ja Jalmari. On jo myöhä.

– Nyt on iltasadun aika, Jalmari sanoo. – Valitaan kirja yhdessä!

– Kilja, kilja! Hihkuu Hulda.

h2

– Luettaisiinko kirja autoista ja muista härveleistä? Jalmari ehdottaa. – Kaikenmoisia vimpaimia on hyvä tuntea.

– Ei kun kalhu ja ampiainen, sanoo Hulda.

h3

– No mutta, Hulda kulta! Maailma on täynnä härveleitä. Katso, tuolla naapurin pihallakin on jännä ruohonleikkuri.

– Ei kun kalhu tulee ja ampiainen pittää! Hulda sanoo.

h4

Jalmari ryhtyy lukemaan.

 

Olipa kerran karhu,

joka asui metsässä.

Karhu oli metsän kuningas.

Karhu oli suuri ja karvainen.

Paitsi nenänpää.

Se oli pieni ja siloinen.

 

Huldaa alkaa väsyttää. Krr… prrr, Hulda kuorsaa.

h5

Jalmari jatkaa lukemista:

 

Mutta Ampiainen lensi metsään

ja pisti karhua kuonoon.

Kuono, ennen niin pieni ja siloinen,

oli nyt suuri ja kuhmuinen.

Karhu karjui kamalasti:

KUKA PISTI METSÄN KUNINGASTA NENÄÄN?

 

Hulda pelästyy. – Kuka pitti kalhua nenuun?

h6

Älä huoli, Hulda kulta, Jalmari lohduttaa. – Se oli vain tuhma ampiainen, joka pisti karhua nenuun, piu. Ei se sattunut yhtään!

Hulda pyörittää päätään. – Ei tattunut yhtään!

h7

Jalmari jatkaa taas lukemista:

 

Karhu painoi kuononsa lampeen.

Vesi oli lohtu ja ihana lääke.

Lampi musta toi Karhulle helpotusta.

Hohhoijaa Karhun haukotusta…

Tuli uni, pois meni tuska…

 

– Hohhoijaa, sanoo Jalmari. Jalmari kuorsaa. Krr… puuh!

h8

Hulda leikkii, että Jalmari on karhu. – Tuhma ampiainen tulee ja pittää kalhua nenuun näin, piu.

Hulda työntää tutin Jalmarin nenään. – Nyt kalhua tattuu kovatti ja te kaljuu!

h9

Hulda hakee kukkamaljakon ja kaataa vedet Jalmarin päähän. Jalmari kiljuu: – Hui, kylmää!

h10

– Tuhma ampiainen pitti kalhua nenuun, Hulda kertoo. – Piu, ei tattunut yhtään!

– Aivan, aivan, Jalmari nyökkää. – Ei sattunut yhtään, vesi parantaa kaikenlaiset vaivat.

h11

Jalmari lukee sadun loppuun:

 

Karhu, suuri ja karvainen,

kömpii omaan luolaansa,

ottaa pikkuisen suojaansa.

Tulee talvi, sataa lunta,

mutta karhut jo nukkuvat

ihanaa, lämpöistä unta.

h12

Hyvää yötä, Hulda kulta.

Hyvää yötä, Jalmari.

h13

 

Hulda ja Jalmari_mainos