Jaakolla oli tylsää. Hän seisoi pihalla yksin ja potki vanhaa jalkapalloaan. Mitään ei tapahtunut.

Silloin pihalle saapui uusi poika kädessään pussillinen värillisiä pavunsiemeniä. Poika kertoi siementen olevan lumottuja ja tarjoutui vaihtamaan ne Jaakon jalkapalloon. Jaakko oli niin utelias, että suostui vaihtokauppaan.

Kotona äiti oli kuitenkin vihainen. – Vaihdoit jalkapallosi pussilliseen herneitä? Mitä ihmettä sinä niillä teet?

Jaakkoa harmitti äidin torut. Hän päätti istuttaa pavunsiemenet kukkaruukkuun parvekkeelle ja katsoa mitä tapahtui.

Kun Jaakko seuraavana aamuna heräsi, oli yksi siemenistä itänyt yöllä. Pavunvarsi oli kasvanut niin suureksi, että se ulottui suoraan taivaaseen asti. Jaakko oli ihmeissään. Hän päätti kiivetä vartta pitkin katsomaan, mihin asti se ulottui. Ja niin hän kiipesi. Ja kiipesi ja kiipesi – kunnes lopulta pääsi latvaan saakka. Silloin hän huomasi olevansa pilvien valtakunnassa. Hieman etäämpänä näkyi suuri linna. Koska Jaakko ei vielä milloinkaan ollut nähnyt oikeaa pilvilinnaa, päätti hän lähteä sitä katsomaan.

Hän ei ollut ehtinyt vielä pitkällekään kun kohtasi matkalla haltijattaren. Tämä kertoi linnan kuuluvan ilkeälle jättiläiselle, joka oli kerännyt valtavan omaisuuden ryöstämällä ja petkuttamalla muita. Kukaan ei silti uskaltanut uhmata röyhkeää jättiläistä.

Jaakko mietti asiaa hetken ja tunsi seikkailun kutsuvan. Hän lähti kohti linnaa ja pujahti sisään sen portista. Ovella Jaakko kurkisti varovasti avaimenreiästä. Jättiläinen istui pöydän ääressä syömässä illallista. Syötyään jättiläinen kaivoi rahalippaansa esiin ja rupesi ihailemaan rahojaan. Lippaassa kimmelsi kymmenittäin kultakolikoita. Jättiläinen laski niitä naureskellen.

Samassa jättiläinen nosti päänsä ja nuuhkaisi epäluuloisena ilmaa. Se karjaisi:

Kautta kelmin ketkumaisen,

täällä haistan muukalaisen!

Sen kiinni otan, pataan heitän,

kohta siitä soppaa keitän.

Hoh hoh hoh hoo!

Jaakko kyyristeli hiljaa oven takana, kun jättiläinen ryhtyi etsimään tunkeutujaa. Ensin se katsoi pöydän alle. Sitten se nosteli verhoja ja kurkisti kaappiin. Se mylvi ja ärisi, mutta ei löytänyt ketään. Lopulta jättiläinen kyllästyi ja kävi sohvalle makaamaan.

Kun jättiläinen oli vihdoin nukahtanut, Jaakko raotti ovea ja hiipi hiljaa rahalippaan luo. Jättiläinen kuorsasi niin kovasti, ettei huomannut poikaa. Henkeään pidätellen Jaakko nappasi lippaan kainaloonsa ja kääntyi kohti ovea.

Mutta vaikka jättiläinen itse nukkui syvässä unessa, palvelija oli huomannut rahalippaan katoavan.

– Isäntä, isäntä, herää! palvelija huusi. – Joku varastaa rahasi!

Jaakko sai jalat alleen. Hän juoksi ovelle sydän pelosta tykyttäen.

Jättiläinen pinkaisi pystyyn ja syöksyi pojan perään huutaen hirveitä uhkauksia. Jaakko juoksi minkä jaloistaan pääsi – oli se menoa! – ja ehti kuin ehtikin pavunvarrelle ennen jättiläistä. Jaakko työnsi rahalippaan kainaloonsa, tarttui tiukasti pavunvarteen ja liukui alas niin nopeasti kuin uskalsi. Hän liukui ja liukui – kunnes lopulta pääsi parvekkeelle saakka.

Kädet täristen Jaakko juoksi hakemaan keittiöstä veitsen ja leikkasi sillä pavunvarren poikki. Koko komeus romahti pihamaalle. Pilvistä kuului kumeaa mylvintää, mutta jättiläistä ei näkynyt missään.

Äiti oli ihmeissään nähdessään Jaakon hengästyneenä parvekkeella. – Missä pavunsiemenesi ovat? hän tiedusteli. – Tässä, poika vastasi ja ojensi rahalippaan äidille. Äiti tuijotti rahoja suu auki. – Lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen, Jaakko totesi. – Mutta vasta huomenna. Tänään siivotaan piha.

Äiti vilkaisi parvekkeelta alas. – Minä haen haravat, hän totesi.