Olipa kerran eräs viisivuotias poika, jota kutsuttiin Pekaksi. Joka arkiaamu isä puki Pekalle haalarit, otti kädestä kiinni ja vei hänet hoitoon tarhan tätien luokse. Joka ilta auringon laskiessa isä vilkutti päiväkodin ovella, ja Pekka juoksi iloisena vastaan.

Eräänä päivänä Pekalla oli erityisen ikävää tarhassa. Silloin hän muisti, mitä hänen isänsä oli sanonut: – Sinun pitää aina varoa ilkeitä ihmisiä. Jos näet jonkun kiusaavan, huuda heti apua.

Poika ei ollut ikipäivänä nähnyt ilkeitä ihmisiä. Mutta hänellä oli tylsää, ja siksi hän päätti hieman petkuttaa päiväkodin tätejä. Hän vilkaisi vieressä leikkivää Sisu-poikaa ja sai ajatuksen.

– Sisu! SISU KIUSAA, hän huusi täyttä kurkkua.

Tarhan tädit kuulivat pojan huudot, heittivät työnsä ja juoksivat hätiin. Mutta eihän huoneessa ollut muuta kuin kaksi rauhallisesti leikkivää poikaa. Kun tädit näkivät, miten iloinen Pekka oli heidän tullessaan, he eivät mitenkään hennonneet olla hänelle vihaisia. Mutta he kielsivät Pekkaa huijaamasta toista kertaa.

Eikä Pekka pitkään aikaan huijannutkaan. Mutta eräänä tarhapäivänä hänellä oli taas tavattoman tylsää. Hän huusi niin kovaa kuin jaksoi: – Sisu! SISU KIUSAA!

Päiväkodin tädit syöksyivät katsomaan, mutta he löysivät taas kaksi rauhallisesti leikkivää poikaa. Nyt tädit olivat vihaisia ja kielsivät Pekkaa tiukasti huijaamasta.

Eikä Pekka enää huijannutkaan. Eräänä päivänä hän istui kaikessa rauhassa rakettia rakentamassa. Silloin hän näki Sisun hiipivän luokseen. Nopealla kädenheilautuksella Sisu rikkoi raketin ja tönäisi Pekan maahan. Sitten Sisu antoi hänelle kunnon löylytyksen.

– Sisu! SISU KIUSAA! Pekka huusi täyttä kurkkua.

Tarhan tädit kyllä kuulivat pojan huudot, mutta jatkoivat työtään. He luulivat pojan taas huijaavan.

– Sisu! SISU! SI-…

Päiväkodin tädit säikähtivät ja arvelivat, että ehkäpä Pekka oli sittenkin joutunut tappeluun. He kiiruhtivat katsomaan. Mutta tädit saapuivat liian myöhään: Sisu oli jo mennyt tiehensä eikä Pekan raketista ollut jäljellä kuin kasa pahvisilppua.

Voit uskoa, ettei Pekka enää ikipäivänä huijannut ketään.

Sen pituinen se.