Oli aamu. Pippa Pippuri heräsi ja pomppasi sängystä ylös. Hän halusi pukea päälleen keltaisen mekkonsa. Sen, jossa oli harmaat taskut. Se oli hänen lempimekkonsa.
Pippa meni vaatekaapilleen. Hän etsi mekkoa vaatekaapin hyllyiltä, mutta mekko ei ollutkaan siellä. Pippa mietti, missä mekko voisi olla. Hän katseli ympärilleen, mutta ei nähnyt mekkoa missään.

Hän kurkisti sänkynsä alle, mutta siellä oli vain pariton sukka ja pölypalloja. Hän katsoi lelulaatikkoonsa. Siellä oli nukkeja, autoja, palapelejä ja palikoita, mutta ei mekkoa. Pippa kurkisti jopa maton alle, mutta mekko ei ollut sielläkään.

– Missä se oikein on? Pippa ihmetteli.
Pippa tassutti äidin luo kylpyhuoneeseen. Äiti oli ripustamassa puhtaita pyykkejä kuivumaan pyykkitelineelle.

– Äiti, missä minun keltainen mekkoni on? Pippa kysyi.

Äiti osoitti vinhasti pyörivää pesukonetta ja kertoi, että oli laittanut mekon pesuun.

– Se oli likainen, äiti totesi.

Pippaa alkoi harmittaa.

– Mutta minä haluan laittaa sen päälleni, hän parahti.

Äiti lupasi, että Pippa saisi laittaa keltaisen mekkonsa taas huomenna päälleen.

– Mutta tänään saat valita jonkin toisen mekon, äiti sanoi lempeästi.

Pipan ilme synkkeni, sillä hän ei halunnut mitään toista mekkoa. Pippaa alkoi kiukuttaa.

– Minä haluan keltaisen mekkoni! Minä haluan lempimekkoni! Pippa huusi vihaisesti.

Ja kun Pippa Pippuri halusi jotakin, hän halusi sitä oikeasti. Ja hän myös osoitti sen hyvin selvästi. Niin kuin nytkin. Ja jos Pippa Pippuri ei saanut sitä, mitä hän halusi, niin häntä alkoi kiukuttaa todella paljon. Niin kuin nytkin. Ja kun Pippa Pippuria kiukutti, hän kiljahti: – Pippuri minut valtaa. Nyt tarvitaan taikaa!

Ja polki jalkaansa, kovaa ja vielä kovempaa. Sillä silloin polkaisu seisautti kaiken, niin äidin vaatteiden ripustamisen kuin pesukoneen, jossa hänen lempimekkonsa pyöri, niin kellon kuin kaiken muunkin.

Eikä kukaan huomannut, kun hän käytti hieman taikaa. Hän polkaisi uudestaan jalkaansa…

… ja matkusti omaan satumaahansa. Sillä satumaassaan Pippa Pippuri sai tehdä, mitä hän halusi. Eikä siellä kukaan määrännyt häntä. Eikä Pipan satumaassa kukaan laittanut hänen lempimekkoaan pesukoneeseen. Ei ainakaan juuri silloin, kun hän olisi halunnut pukea sen päälleen. Satumaassaan Pippa sai pukea päälleen, mitä hän halusi. Varsinkin keltaisen lempimekkonsa. Sen, jossa oli harmaat taskut.

Pipan satumaa oli kokonaan keltainen. Niin taivas, pilvet, ruoho, puut, kivet kuin kaikki sen asukkaatkin olivat keltaisia, sillä Pippa rakasti keltaista. Se sai hänet aina taas hyvälle mielelle ja kadotti kiukun.

Pipan satumaassa asui kaksi ampiaista, Sokeri ja Siirappi. Ne lennähtivät iloisesti suristen Pipan luokse.

– Hei Pippa! Mikä sinua tänään kiukuttaa? Sokeri ja Siirappi kysyivät yhteen ääneen.

Pippa kertoi, että äiti oli laittanut hänen keltaisen lempimekkonsa pesuun.

– Vaikka minä olisin halunnut pukea juuri sen päälleni tänään, Pippa puuskahti.

– Voi ei, Sokeri sanoi. – Mutta onneksi täällä on monta mekkoa.

– Ja ne ovat kaikki keltaisia, Siirappi lisäsi.

Pipan viereen ilmestyi suuri, keltainen vaatekaappi, joka oli täynnä Pipan lempimekkoja. Ne olivat kaikki keltaisia ja niissä kaikissa oli harmaat taskut.

– Minun lempimekkoni! Pippa huudahti. – Ja niitä on monta.

Pippa meni Sokerin ja Siirapin kanssa vaatekaapille.

Pippa otti kaapista yhden keltaisista mekoista ja puki sen päälleen. Kiukku alkoi jo vähän helpottaa. Pippa otti kaapista toisen lempimekkonsa ja puki sen päälleen. Harmitus ja pippuri alkoivat kadota. Pippa otti vaatekaapista vielä kolmannen harmaataskuisen mekon ja puki sen päälleen. Nyt häntä jo nauratti. Kiukku oli poissa.

Silloin Pippa huomasi, että vaatekaappiin oli ilmestynyt myös muunlaisia, keltaisia mekkoja. Vaaleankeltaisia, tummankeltaisia ja kukallisia. Hän tutki niitä tarkasti. Ne eivät olleet hänen lempimekkojaan, mutta nekin näyttivät kivoilta.

Pippa pohti hetken ja totesi: – Kai minä voisin kokeilla jotain muutakin mekkoa.

– Joo, niin voisit, Sokeri ja Siirappi kannustivat Pippaa.

Pippa otti kaapista vaaleankeltaisen mekon ja kokeili sitä. Se oli nätti. Seuraavaksi hän valitsi vaatekaapista tummankeltaisen mekon ja puki sen päälleen. Sekin oli kiva. Pippa kokeili vielä kukallista mekkoa. Se oli hänestä todella hieno.

Pippa ymmärsi, että ehkä se ei ollutkaan niin vakavaa, että hänen lempimekkonsa oli pesussa, eikä hän voinut pukea sitä tänään päälleen. Hän oli kokeillut satumaassa myös muunlaisia mekkoja, ja ne olivat olleet hienoja. Ja olihan sitä mukavampi leikkiä puhtaassa mekossa kuin likaisessa mekossa.

– Ehkä minä kiukustuin aiemmin vähän liikaa, Pippa myönsi. – Voin minä pukea jonkin toisenkin mekon päälleni tänään.

Ja huomenna hän voisi pukea taas lempimekkonsa.

Oli aika palata kotiin. Pippa hyvästeli Sokerin ja Siirapin. Sitten hän polki iloisesti jalkaansa…

…. ja palasi kotiin. Pippa käveli huoneeseensa ja valitsi vaatekaapistaan toisen mekon. Sen, jossa oli keltaisia kukkia. Se oli hänen lempimekkonsa jälkeen hänen seuraavaksi mieluisin mekkonsa.
Pippa puki sen päälleen. Hän katsoi itseään peilistä ja hymyili. Kyllä tämäkin mekko kelpasi. Pippa polkaisi uudestaan jalkaansa, ja pysähtynyt tilanne laukesi. Äiti jatkoi puhtaiden pyykkien ripustamista, ja pesukone jatkoi Pipan lempimekon pesemistä.

Äiti ehdotti, että Pippa voisi laittaa päälleen sen mekon, jossa oli keltaisia kukkia.

– Sen, joka on toiseksi mieluisin mekkosi, äiti sanoi ja kääntyi katsomaan Pippaa.

– Laitoin jo, Pippa tokaisi ja lähti iloisesti laulellen leikkimään.

Äiti hämmästyi ja jäi taas kerran ihmettelemään, mitä ihmettä Pippa Pippurin kanssa oikein tapahtui.