Liikennevalo näytti ensin vihreää, sitten keltaista ja lopulta punaista. Vihreää, keltaista ja punaista niin kuin se oli tehnyt päivästä toiseen. Liikennevalo oli kyllästynyt. Se oli kyllästynyt seisomaan vartiopaikallaan suojatien vieressä. Se oli kyllästynyt räpsyttelemään valojaan. Toki se ymmärsi tehtävänsä tärkeyden, mutta siitä huolimatta sitä harmitti ja väsytti.

Maailma ympärillä oli täynnä värejä, mutta liikennevalo sai näyttää vain vihreää, keltaista ja punaista, vihreää, keltaista ja punaista. Sitä paitsi oli raskasta huolehtia yksin, että kaikki saivat kulkea vuorollaan. Vanhan tädin oli päästävä ulkoiluttamaan koiraansa puistoon ja koulubussin oli vietävä lapset kouluun.

– Minä en enää jaksa, liikennevalo ajatteli ja näytti kaikilla valoillaan punaista.

Autot jarruttivat kirskuen ja jalankulkijat pysähtyivät kadun reunaan. Tuli aivan hiljaista. Kukaan ei tiennyt, mitä tehdä. Sitten joku autoista rupesi tyyttäämään ja muut yhtyivät ääneen. Jalankulkijat nostivat kädet korvilleen ja huusivat kilpaa autojen kanssa. Lopulta liikennevalo hermostui metelistä niin, että muuttui aivan siniseksi. – Mitä tämä tarkoittaa? kysyi paikalle sattunut poliisi. – Miksi kaikki tööttäävät? Miksi valo on sininen eikä punainen, keltainen tai vihreä?

Kukaan ei osannut vastata. Autoilijat raapivat päätään ja koettivat muistella, mitä sininen valo tarkoitti. – Minä soitan korjaajan, päätti poliisi. Silloin liikennevalo päätti kokeilla muitakin värejä. Liikennevalo vaihtoi itsensä ensin ruskeaksi, sitten violetiksi. Seuraavaksi se kokeili viininpunaista, hopeanharmaata, oliivinvihreää, auringonkeltaista, taivaansinistä ja hiekanruskeaa. Näytettyään vielä oranssia, valkoista, turkoosia ja mustaa valo huomasi, että sen ympärillä oli aivan hiljaista. Kaikkialla minne se katsoi, se näki ihmisten tuijottavan itseään. Bussimatkustajat istuivat nenä ikkunassa. Autojen kuljettajat olivat lakanneet raapimasta päätään ja vaimentaneet torvensa. Jalankulkijoiden suut olivat loksahtaneet auki. Poliisi oli unohtanut soittaa korjaajan ja seisoi niska kenossa liikennevaloa ihmetellen.

Äkkiä pieni poika rupesi taputtamaan. Se tarttui ja pian koko väkijoukko osoitti suosiotaan liikennevalolle. Jopa poliisi läiskytti valkoisia hansikkaitaan yhteen. Liikennevalo meni aivan hämilleen ja punastui. Sitten se muuttui keltaiseksi ja sitten vihreäksi. Autot kaasuttivat ja kiirehtivät kuka minnekin. Jalankulkijat puistelivat päätään ja vilkuttivat liikennevalolle. Poliisi taputti hajamielisesti valotolppaa ja jatkoi omille teilleen.

Ja valo näytti ensin punaista, sitten keltaista ja lopulta vihreää. Joskus aamuyön tunteina se kuitenkin vielä kokeili yönsametinsinistä tai aamukasteenkimmeltävänraikkaanvihreää ja oli onnellinen.